Energiakriisi on kriiseistä pisin ja vaikein, mutta sillä on ylisukupolvinen hopeareunus, energian erikoisasiantuntija Antti Porkka muistuttaa kirjoituksessaan.

Energiajärjestelmä on tasapainoilua niin sanotussa trilemmassa: 

1. Turvallisuus: Geopolitiikka, saatavuus eri ajanjaksoina ja onnettomuusriski
2. Ympäristöystävällisyys: CO2, pienhiukkaset ja polttoaineketjun saastuttavuus
3. Edullisuus: Hinta pitkällä ja lyhyellä aikavälillä

Energiakriisit ovat harvinaisia ja niitä pyritään viisaalla politiikalla välttämään kuin ruttoa. Energiaa kun tarvitaan modernissa yhteiskunnassa aivan kaikkeen ja sen puutos johtaa yhteiskuntarauhan häiriöihin.

Energia ei hyvinä aikoina muodosta kuin noin 5% bruttokansantuotteesta, mutta energiapulassa hinta moninkertaistuu ja tämä on suoraan pois muusta taloudesta. 

Miksi se on niin kriittinen?

Energia on valtiolle ja sen hallinnolle olemassaolon kysymys. Ilman energiaa suurinkin supervalta on vain rampa-ankka. Tästä syystä energia ja geopolitiikka kulkevat käsi kädessä, aivan kuten olemme saaneet vuoden aikana huomata. Energiakriiseille tyypillistä on myös nopeasti vaihtuvat hallitukset ja muut yhteiskunnalliset levottomuudet.  

Energiakriisit kestävät pitkään ja ovat hitaita korjata. Tämä johtuu energia-alan pitkästä investointisyklistä. Energiajärjestelmä uudistuu noin 25-50 vuoden välein, eli uusiutumistahti on noin 4% vuodessa. Uusiutumisnopeutta voi noin tuplata vuosittain, mutta silläkin vauhdilla äkillisten muutosten korjaamiseen menee vuosikymmen.

Mitä on jo nähty?

Kun edellinen energiakriisi iski Suomeen vuonna 1973, käynnistyi ensimmäinen ydinvoimala vasta kuusi vuotta myöhemmin. Joitakin kivihiilivoimaloita saatiin valmiiksi ennen tätä. Energiakriiseille on ominaista korkea inflaatio, kun keskuspankit valtion ohjaamina painavat rahaa infran muuttamista varten sekä tukitoimiin helpottaakseen kansalaisten taloudellista tuskaa.

Suomessa onneksi ollaan vihreän siirtymän suhteen puolivälissä. Se helpottaa tuskaamme, mutta tämä ei riitä, koska energiaa tarvitaan jatkuvasti. Lisäksi kyseessä on globaali hyödyke, jossa toisten ongelmat heijastuvat hinnoittelussa myös toisille. Tämänkin olemme saaneet huomata etenkin Euroopassa.

Miten energiakriisin sitten voi korjata?

Energiakriisin voi korjata kahdella tapaa. Joko uudistamalla infran tai palaamalla geopoliittiseen lähtötilanteeseen. Usein ratkaisu on näiden kahden jonkinlainen sekoitus tai kompromissi. Nopeita hokkuspokkuskonsteja ei ole. Tuskaa lisää se kriiseille kuuluva ominaisuus, että ne aina iskevät kovimmin heikoimmassa asemassa oleviin. 

Usein kriisin akuutti ratkaisu on energian käyttö tehokkaammin ja saatavissa olevien lämmönlähteiden ja polttoaineiden hyödyntäminen tiheämmällä kammalla. Pitkän aikavälin ratkaisuja ovat valtakunnallisesti suuret hankkeet, kuten ydinvoiman lisärakentaminen ja investointeja edistävä liiketoimintaympäristö. Mahdollisten ratkaisujen kirjo on onneksi laajempi mitä se oli edellisessä öljykriisissä, osin juuri sen ansiosta. Aurinko- ja tuulisähkö, bioenergia ja lämpöpumput ottivat ensi harppauksensa edellisen energiakriisin aikana ja nyt ne ovat kaupallisesti valmiita ja kilpailukykyisiä.

Entä mitä ajattelen tästä kaikesta?

Energiaihmisenä olen yli ajan toiveikas. Sen sijaan lyhyellä aikavälillä olen perheen isänä huolissani ja veronmaksajana kauhuissani.

Lohduttavaa kuitenkin on se, että ihmiskunnan historiassa haasteet ja ongelmat ovat tilapäisiä, mutta niiden ratkaisut ja innovaatiot ovat taas ikuisia.

Antti Porkka on energiatekniikan diplomi-insinööri, joka on tehnyt merkittävän uran teollisuuden ja energiantuotannon energiajärjestelmien kehittämisessä. Hän on käynyt luennoimassa energiakriisistä esimerkiksi pankkisektorilla. Vapaa-ajallaan Antti on intohimoinen geopolitiikan ja historian harrastaja.